Nana-Marin Bettina

Fin Tva HK2 YK1 Nana-Marin Bettina

”Bette”, rottweiler, kasv. Marita Ahola, Tampere

27.7.1989 – 28.2.2001

i. V-88-89 Rudi
e. Onnimannin Nana

  • Tottelevaisuusvalio
  • Vaasan kennelpiirin piirinmestari tokossa -96
  • Kokeen paras koira, toko Kokkola -91, pisteitä avoimesta 198/200
  • Koulutustunnukset pk-puolelta, hausta avoimesta ja yleiskokeesta alokasluokasta
  • maailman mukavin rottweiler!

Bette oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa rottweilerimme. Myös ensimmäinen koiramme, jonka myötä tutustuimme koiraharrastukseen – koiran hoitoon, koulutukseen, näyttelyihin ja kilpailulajeihin. Bette jouduttiin nukuttamaan imusolmukesyövän vuoksi 2001.

Bette oli erittäin vilkas, avoin ja energinen pentu. Sellaista ihmistä ei ollutkaan, josta Bette ei olisi pitänyt. Vilkkaus ja energisyys taas näkyi huonekaluissa, koko kalusto oli likipitäen vaihdettu Beten ollessa vuoden ikäinen…. Vuoden iässä energisyyttä ryhdyttiin kanavoimaan ja Beten kanssa aloitettiin ”tositarkoituksella” tottelevaisuus- ja maastoharjoitukset. Hyvin pian tämä alkoi näkyä myös rauhoittuneena ja tasapainottuneena käytöksenä (niin kotona kuin muuallakin). Tosin olimme jo tutustuneet koulutuskenttäään yms. jo pikkupentuajoista lähtien, mutta miltei päivittäinen puurtaminen alkoi tästä.

Kilpaileminen aloitettiin tokolla ja ensimmäiseen tottelevaisuuskokeeseemme osallistuimme 3.11.90 Kokkolassa, Beten ollessa reilun vuoden ikäinen. Bette suoritti kokeen alusta loppuun varmasti, mutta ohjaajalla oli vaikeuksia hermojensa kanssa. Suoriuduimme kokeesta kuitenkin mukavasti, hieno ykkönen pisteillä 192. Viimeinen kilpailumerkintä löytyy 1.6.97, silloin osana rottweilerjoukkuetta ja koe oli joukkuiden Suomen mestaruuskoe. Vaasan kennelpiirin piirinmestaruus voitettiin vuonna 1996, hienolla erivoi-ykkösellä, pisteet 297,5. Vuosien mittaan osallistuimme muutamiin kv-tokoihin ja myös useisiin rottweilereiden toko-mestaruuskokeisiin. Rottisten sm-tokoissa kohtalona oli olla ikuinen kakkonen, voittajan ollessa yleensä treenikaverinakin tutuksi tullut Roosa (Fin Mva & Kva & Tva Schwarz Klan Annarosa)..

Mukavimpia muistoja tokoista ovat osallistumiset rottweilereiden SM-kokeisiin useana vuonna – sekä mestaruuskokeeseen että joukkuekilpailuun – ja Vaasan kennelpiirin piirinmestaruus erikoisvoittajaluokasta 1996. Korkeimmissa luokissa ongelmana oli sekä luoksetulossa että kauko-ohjauksessa edistäminen. Asia olisi ollut täysin korjattavissa, mutta minkäs teet kun omistajia vaivasi laiskuus… 😉 Positiivista taas oli se, että kokonaisvaikutus arvioitiin miltei aina alokasluokasta erikoisvoittajaan 10 arvoiseksi.

Pk-puolelta ensimmäinen kilpailumerkintä löytyy kesäkuulta 1991. Lajina oli jälki ja kyseessä oli rottweilereiden mestaruuskoe eli Kellokisa. Tottispisteitä saatiin 89, mutta maasto meni kirjaimellisesti metsään… Syksyllä 1992 osallistuttiin alokashakuun, tuloksena koulutustunnus ja pisteitä 83 + 195, eli hyvä ykkönen pisteillä 278. Vajaan vuoden kuluttua kakkosluokan hausta myös pisteitä 85 + 193, joten kolmosluokan kisat häämöttivät edessä. Beten sairauksien vuoksi voittajaluokka jäi kuitenkin käymättä, yhtä kisaa lukuunottamatta.

Vuonna 1995 osallistuttiin sitten taas Kellokisaan ja ykkösluokan yleiskokeeseen. Vanha rouva miltei suoraan sohvalta vietynä näytti kyntensä, pisteitä 253 ja koulutustunnus.

Pk-harrastus aloitettiin siis jäljellä missä tehtiinkin kaikki mahdolliset aloittelijan virheet. Suurin onnistuminen jäljellä on mielestämme se, että saimme ”pilatulle” koiralle palautettua motivaation työskentelyyn.

Näyttelyissä Beten kanssa käytiin vain muutama kerta, tavoitteena tva-arvoon vaadittava kakkonen. Viimeinen kehäesiintyminen tapahtui nuorten luokassa, Turun ryhmänäyttelyssä 1991, mistä ihan mukava sijoitus 1/2. Tuomarina toimi JAU Yrjölä (Joukonheimo), joka totesi Betestä seuraavaa: ”Väritykseltään hieman nokinen, keskikokoinen, hyväntyyppinen narttu. Kaunis pää, suuret hyväasentoiset korvat. Hyvä rintakehä ja kulmaukset, seisoo ja liikkuu hyvin”.

Beten huono terveys asetti aina oman rajoituksensa harrastuksen laajuuteen, joten haussa voittajaluokassa käytiin vain kerran. Beten lonkat olivat d-luokkaa ja harmakaihi todettiin noin 1,5-vuotiaana. Näistä huolimatta pystyttiin kuitenkin harrastamaan, vaikkakin aina koiran ehdoilla ja viimeisinä vuosina ainoastaan koiran iloksi.

Viimeinen avoimen luokan tokokoe, tästä oli mukava siirtyä eteenpäin 🙂

Bette oli koiraporukkamme pomo ja osallistui vuosien varrella pentueiden ”kasvatukseen” aktiivisesti. Erityisesti ensimmäisen pentueemme (Yannod’s C-pennut, s. 1994) henkiseen kehitykseen Betellä oli suuri vaikutus sen toimiessa roolimallina, mistä lienee myös peräisin näiden whippettien epätyypillinen tapa leikkiä; painia ja murinaa…. Rotuvalintoina rottweiler ja whippet ovat sopineet hyvin yhteen, arvoasiat ovat olleet aina hyvin selvillä koiriemme kesken eikä mitään kahakoita ole ollut.

Betelle ehdottomasti mieluisimmat asiat ovat olleet (ehkä syömistä lukuunottamatta) haku ja jälki.

>> Bette KoiraNetissä

>> Tokotulokset